Neljättä kertaa Mansaaren katuradalla kilpaileva Erno Kostamo parantaa koko ajan vauhtiaan ja sijoituksiaan. Yksityiskuljettajan TOP20-sijoitukset 55 lähtijän joukossa noteerataan korkealle, varsinkin kun edellä on vain isojen ammattitiimien kuljettajia.
Teksti: Erno Kostamon tiedotustiimi. Kuvat: RVS Motorsport ja Zerowaste Motorsport/Milan Kubin
“Kyllähän monet kisakumppanit ja järjestäjät on täällä ihmetelleet, että miten pieni, jostakin kaukaa Suomesta pakettiautolla tuleva yksityisrahotteinen talkootiimi pystyy kilpailemmaan tasaväkisesti isojen ammattitiimien kanssa. Varikkopysähykset on meillä olleet ihan noppeimpia, huippunoppeuksissa ollaan sekä Supersporteilla että tonnisilla topvitosessa ja tuloksissakin noustu taas viime vuodesta. Tää on varikkopysähyksineen yksi kokonaisuus, jossa menestykseen tarvitaan koko tiimi, ei pelkkä kuljettaja.”
Nousujohteiset harjoitukset
Viime viikon arkipäivät Mansaarella keskityttiin harjoituksiin. Supersport-luokassa Kostamo ajoi Ducati Panigale V2:lla oman henkilökohtaisen kierrosennätyksensä. TT:ssä puhutaan kierrosaikojen sijaan kierroksen keskinopeudesta, ja se Kostamolla oli parhaimmillaan 122 (mph) eli tutummissa yksiköissä 196 km/h. Tonnisissa BMW M1000RR:llä keskinopeus oli parhaimmillaan noin 126 mph. Pyörät olivatkin kuljettajan mukaan hyvässä iskussa kisaviikkoa varten.
“Kuski toimi, pyörät toimi ja tiimi toimi, eli oltiin ihan siellä missä suunnitelmien mukkaan pitikin.”
Suoraan syvään päätyyn 6 kierroksen Superbike-kisalla
Lauantaina oli tarkoitus ajaa ensimmäinen Superstock-luokan kolmen kierroksen kilpailu, mutta epävakaiden säiden takia sitä on siirretty tuleville päiville. Sunnuntaina Kostamon kilpailu-urakka yli 60-kilometrisellä katuradalla alkoi heti vaativimmalla mahdollisella tavalla, kun vuorossa oli Superbike-luokan kuuden kierroksen eli 364 kilometrin mittainen kilpailu.
“Se stokkikisan siirron tuoma yks vappaapäivä tul tarpeeseen. Harjotusviikon jäläkeen käet ol kun kirkkovenesoutukisoista tulleella, ol melkoset rakot. Sitte mäntiin heti syvvään päätyyn, kuus kierrosta tonnisilla. Se män joka tavalla hyvin, tul oma paras kierroaika täällä ikinä 127,21 ja sektoriaikojen mukkaan laskettu ideaalikierros ol just 128. Sijotus ol P19. TOP20 joukkoon kun täällä saa ittensä, niin se on jo osotus ihan miehekkäästä ajamisesta.
Superbike-kisan voittoon ajoi Dean Harrison.”
Maanantain lepopäivän jälkeen tiistaina oli vuorossa nelikierroksiseksi kaavailtu Supersport-luokan kilpailu. Tiistaina tuli esiin myös Mansaaren erikoisuus, lähinnä miten säätila voi vaikuttaa aikatauluihin.
“Aikataulun mukkaan tännään pit olla kolme kilipailuu: Supersport, Superstock ja Sportbike. Kilpailujen alkuu siirrettiin tunti kerrallaan etteenpäin satteen takia, yhteensä viis tuntii. Sitte tul tieto että ajetaan vaan yks kilpailu, ja vähän myöhemmin että kaks. Lopulta ajettiin vaan Supersporttien kisa, sekin lyhennettynä neljästä kierroksesta kolomeen. Tää on semmosta kyttäilyä, ei oikein piäse leppäilemmään missään vaiheessa, kun koko ajan kyttäät aikataulujen muutoksia ja yrität olla valamiina lähtemään radalle.”
Melkein sadekisa Supersporteissa
Supersporteissa siis ajettiin kolme kierrosta, ja sääntömääräinen varikkopysähdys oli ensimmäisen kierroksen jälkeen. Varikkopysähdyksen nopeuttamiseksi Kostamon tiimi käytti aiemman ylimääräisen vapaapäivän tehokkaasti hyväkseen; Ducatin tankki käytettiin alumiinihitsarilla, joka kasvatti sekä tankin kokoa että sovitti siihen halkaisijaltaan isomman korkin, jotta tankkaus olisi nopeampaa. Mansaaren katuradalla ei sateella kilpailla, mutta tiistaina liikuttiin siinä suhteessa sääntöjen rajamailla.
“Ekalla kierroksella ol, jos ei nyt shokki, niin aikamoinen ihmetys miten paljon radassa ol märkiä läiskiä. Noin kahessa kolmasosassa mutkista ol märänkelin varotusliput esissä koko kisan ajan. Monessa mutkassa ois sadekelin rengas ollu oikee valinta. Ei ollu luottoa mennä sitä kyytiä että ois kahenkympin sakkiin noussu. Hattu piästä tämän päivän kärkikuskeille. Kilpailun voittoon ajoi Michael Dunlop.”
Lopputuloksena oli 22. sija ja märästä radasta huolimatta vain kahdeksan sekuntia hitaampi kierrosaika kuin kuivan kelin harjoituksissa.
“Viime vuonna oltas tällasesta sijotuksesta vielä hypitty tasajalkaa riemusta, mutta nyt kun tietää oman vauhdin parantuneen, niin tuloksena ol lähinnä harmitus.”
Aivan kommelluksitta ei kolmen kierroksen kisa taaskaan sujunut.
“Varikkosuoran nopeusrajotus on 60 ja meillä oli pitlimiter säädetty siihen. Sekotti keskittymistä kun kisajärjestäjien taulusta näin, että näytti noppeudeksi varikkosuoralla 61. Lopulta ei 30 sekunnin aikasakkoo onneks tullu. Sitte vielä tokan kierroksen lopulla osuin varikseen, ja osuma hajotti etukatteen kiinnikkeet ja mittariston.”
Säiden salliessa edessä vielä neljä kilpailua
Loppuviikolla Erno Kostamolla on aikataulun mukaan edessään vielä neljä kilpailulähtöä, yksi sekä Superbikessa että Supersportissa ja kaksi Superstockissa.
“Sääennusteet näyttää kyllä tosi huonoa, mutta pietään peukut pystyssä että pystyttäs ajamaan kaikki kisat. Jos ajamaan piästään, niin tavotteena on et saatas pidettyy sijoitukset 20 sakissa, sillon oon tyytyväinen. Mutta ne pittää tulla järkevästi ajamalla eikä yliyrittämisellä. Supersport-kisa ol hyvä osotus, että vähän on sentään järkee tullut pääkoppaan vuosien varrella.”
Menestystavoitteiden toteutumisessa Kostamo nostaa esiin myös tiimin merkityksen.
“Molemmissa tähän asti ajetuissa kisoissa on varikkopysähykset menneet ihan nappiin. Tonnisissa kun tankataan 24 litran tankki täyteen, vaihdetaan takarengas ja kypärästä visiiri sekä pestään tuulilasi, niin ollaan oltu ihan noppeimpia 55 sekunnilla, kun monelta ammattitiimiltä menee 25-30 sekuntii pidempään. Ollaan kyllä pidetty iltasin varikkopysähystreenejä. Kun sääntöjen mukkaan kuljettajan apuna saa olla kolme mekaanikkoo ja sammutusmies, on tarkasti tiiossa kuka tekkee mitäkin. Pojat on tehneet tosi hyvää työtä, ei tarvii radalla ottaa ajamalla kiinni varikolla menetettyjä sekunteja.”
