8.7.2024
Muistot kultaavat vuodet, vai oliko se toisinpäin. Alkuun muutama flashback perustuen omakohtaisiin kokemuksiin Imatralta alkaen vuodesta 1974. Täyteen tuli 50 vuotta ensivierailusta ja paikalla olen ollut kaikissa järjestetyissä tapahtumissa. 70-luvun tunnelmat tulivat sopivasti pintaan myös YLE:n loistavan Jarno ja minä -sarjan myötä. Taitavasti toteutettu draama tavoittaa koskettavasti tuon ajan hengen ja kuljettajien yhteisöllisyyden. Kun katson 70-luvun lopulla Imatran varikolta kuvaamaani kaitafilmiä, voin vahvasti edelleen aistia tuon maagisen tunnelman.
Teksti ja kuvat: Jari Heinilä SML-tiedotus
Erno Kostamo, King of Imatra
Telttamajoitus Mansikkalan koulun pihamaalla on piirtynyt lähtemättömästi mieleen. Valtava määrä oransseja Sopu-telttoja, joillakin äveriäämmillä harjakattoisia huvilatelttoja. Nuoret miehet saattoivat osa jopa vahingossa joutua naapurin tyttöjen telttaan. Koulun ruokalassa oli tarjolla maittavaa aamiaista, lounaana lihapullia ja muusia. Hikisen yön jälkeen päivä lähti käyntiin uimahallin kautta. Vaikka yöelämä oli ajan tavan mukaan kosteaa, en koskaan tuntenut oloani Imatralla turvattomaksi. Enemmän jännittää nykyisin Tampereen Hämeenkadulla viikonloppuisin.
Itse kilpailua seurattiin joka vuosi navetan mutkissa, virallisesti Shell-kaarteessa. Serkku Olli oli jo aamu seitsemältä varaamassa suvulle ylärivin paikkoja. Myöhästyi kerran, eikä ole oikein vieläkään toipunut tuosta tappiosta. Vuosien aikana kaikki vakiokatsojat tulivat nimeltä tutuiksi ja loput olivat moottoriurheiluhulluja sukulaisia. Imatralla oli joko helle tai satoi kaatamalla. Mieleen jäi eräs vuosi, kun kuuluttajan kielitaito ei aivan riittänyt. Vilpittömänä hän lausui kansainvälisille vieraille ”you are hardly welcome”, eli olette tuskin tervetulleita.
80-luvulla radan taso alkoi olla kyseenalainen ajettuihin nopeuksiin nähden. 1982 tehdyn inhimillisen virhearvion (rankkasateella ei olisi pitänyt ajaa lainkaan) seurauksena MM-arvo menetettiin. 83–86 ajettiin vielä EM-arvolla ja 1986 lisäksi MM-arvoinen moottoripyörien F1-luokan kisa. Seurasi pitkä hiljaiselo. Näytösajoja järjestettiin yhteensä seitsemän vuosina 1999–2014. Vihdoin odotus palkittiin vuonna 2016. Lähestyin moottoripyörälläni Imatraa ja Valtionhotellin opasteen kohdalla tunnemyrsky yllätti kokeneen kävijän. Iho meni kananlihalle ja kyynel nousi silmäkulmaan. Oli kuin olisin palannut 30 vuoden jälkeen kotiin.
Nyt muutamien vastoinkäymisten jälkeen tapahtuma voi hyvin ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
58. Imatran ajo tarjosi tukun upeita lähtöjä. Erno Kostamo piti kruununsa voittamattomana tänäkin vuonna. Eemeli Lahti antoi tosi tiukan vastuksen, mutta sai vielä tyytyä haastajan rooliin. Kirkkain tähti Michael Dunlop ei päässyt aivan tasaiseen huippuvauhtiin, mutta ehti kuitenkin rikkoa vanhan kierrosennätyksen (viralliset tulokset puuttuvat tätä kirjoittaessa). Ison vaikutuksen jätti Belgian Come Geenen (SBK-sarjan johtaja ennen Imatraa) ajamalla ensikertalaisena heti vahvasti esittäen useita hienoja ohituksia. Supersporteissa tahtipuikkoa pääsi heiluttamaan Niko Lehtiranta, taipuen kerran britti Adam McLeanille. Heti perässä seurasi Niko Tanskanen.
Iso kiitos ja kumarrus Imatran Moottorikerholle, joka vuodesta toiseen jaksaa rakentaa meille kaikille tämän Pohjoismaiden suurimman katuratakilpailun.
Kostamon haastaja Eemeli Lahti
Come Geenen, IRRC sarjajohtaja ennen Imatraa
