Valmennuksen näkökulmasta aivoterveys on olennainen osa kokonaisvaltaista suorituskykyä ja urheilijan pitkäjänteistä kehitystä. Harjoittelu, uni ja ravinto muodostavat aivoterveyden keskeisen kokonaisuuden. Säännöllinen liikunta parantaa aivojen verenkiertoa, oppimiskykyä ja stressinsietoa. Riittävä ja laadukas uni palauttaa hermostoa, tukee muistitoimintoja ja ylläpitää keskittymistä. Monipuolinen ravinto taas tarjoaa aivoille tarvittavan energian ja rakennusaineet. Kun nämä kolme osa-aluetta ovat tasapainossa, aivot toimivat terävästi, palautuvat paremmin ja kestävät kuormitusta tehokkaammin.
Moottoriurheilulajeissa valmentajilla on keskeinen rooli aivotärähdysten ennaltaehkäisyssä, varhaisessa tunnistamisessa ja turvallisen harjoittelun suunnittelussa. Valmentaja seuraa urheilijan ajotekniikkaa, riskikäyttäytymistä ja kuormitusta, ja pystyy siksi havaitsemaan muutokset reaktioissa, keskittymisessä tai liikkeen hallinnassa, jotka voivat viitata pään iskuun, niskan retkahdukseen tai aivoperäisiin oireisiin.
Valmennuksessa korostuvat myös fyysinen ja motorinen perusta: niskan voima, kaularangan- ja kehonhallinta, tasapaino sekä riittävä fyysinen valmius vähentävät päähän kohdistuvien iskujen voimakkuutta ja kaatumisriskiä. Lisäksi valmentajien tehtävänä on opettaa nuorille kuljettajille turvallista ajokäyttäytymistä, radan analysointia ja päätöksentekoa, jotka pienentävät onnettomuuksien todennäköisyyttä.
Urheilu ja liikunta vaikuttavat monin tavoin aivojen terveyttä kohentavasti. Sen lisäksi, että liikunta auttaa ylläpitämään fyysistä toimintakykyä, se tukee myös psyykkistä hyvinvointia; liikunta suojaa muun muassa stressiltä, ahdistukselta ja masennukselta, ja vaikuttaa myönteisesti psykologisiin tekijöihin kuten itsetuntoon ja psykososiaalisiin taitoihin.
Fyysisen ja psyykkisen terveyden lisäksi fyysisen aktiivisuuden on havaittu vaikuttavan myönteisesti myös tiedonkäsittelytoimintoihin. Fyysisesti aktiiviset nuoret suoriutuvat passiivisia ikätovereitaan paremmin muun muassa kielellisissä ja numeerisissa tehtävissä, erilaisissa päättelykyvyn tehtävissä sekä erityisesti tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen tehtävissä. Lisäksi urheilun on havaittu lisäävän aivojen verenkiertoa ja hapensaantia, ja siten parantavan välillisesti oppimistuloksia. Erityisesti liikunnan positiiviset vaikutukset koulumenestykseen on havaittu matemaattisissa aineissa. Lisäksi nuoruudessa aivojen plastisiteetti, eli muovautumiskyky, on suurempaa, minkä ansiosta harjoittelulla voi saada aikaan suurempia muutoksia hermoverkoissa kuin aikuisuudessa.
Säännöllinen liikunta mahdollisesti tehostaakin hermoverkkoja ja siten saa aikaan pysyviä rakenteellisia muutoksia nuoren aivoissa. Näiden neuraalisten muutosten myötä säännöllisen liikunnan tuomat positiiviset vaikutukset voivatkin vaikuttaa läpi elämän. Vanhuudessa fyysisen aktiivisuus näyttäisikin hidastavan ikääntymiseen liittyvää kognitiivista alentumaa sekä pienentävän riskiä sairastua esimerkiksi Alzheimerin tautiin.
Viimeisen parin vuosikymmenen ajan urheiluaivovammojen asiantuntijat ovat painottaneet lähtötasomittauksen tärkeyttä urheilussa tapahtuvien päävammojen arvioinnissa. Urheilijoilta kerätään omat lähtöarvot ominaisuuksissa (kognitiivinen ja tasapaino), jotka yleensä aivotärähdyksen seurauksena heikkenevät ja näitä lähtötasotietoja tullaan hyödyntämään kauden aikana tapahtuvien päävammojen arvioinnissa sekä kuntoutuksessa.
Lähtötasotestaukset koostuvat sekä tasapaino- että kognitiivisista testeistä. Erityisesti muutokset tasapainossa ja kognitiossa ovat selkeitä viitteitä aivotärähdyksestä. Aivotärähdyksen kognitiivisia oireita ovat mm. muistamattomuus, prosessointinopeuden heikkeneminen ja tarkkaavuuden vaihtelu. Fyysisiä oireita ovat mm. tasapainovaikeudet, huimaus, päänsärky, melu- ja valoherkkyys sekä pahoinvointi. Lisäksi aivotärähdys voi aiheuttaa muutosta nukkumisessa ja aiheuttaa emotionaalisia oireita, kuten ärtymystä tai itkuherkkyyttä.
Lähtötason arvioiminen kauden alussa on hyödyllistä monestakin syystä. Ensinnäkin kun urheilijan testituloksia verrataan aivotärähdyksen jälkeen omaan suoriutumiseen ennen vammaa, voidaan saada tarkempaa tietoa suoriutumisen heikentymisestä ja loukkaantumisen vaikutuksista urheilijan toimintakykyyn. Jos henkilölle ei ole tehty lähtötasomittausta, ei voida olla varmoja, johtuuko heikohko suoriutuminen jollakin osa-alueella yksilöllisestä vaihtelusta vai mahdollisesta aivotärähdyksestä. Urheilijoiden ei tulisi palata kilpailuihin tai harjoituksiin ennen kuin testitulokset ovat palanneet lähtötasolle.
Ajattelutoimintoja testataan tietokonepohjaisen kognitiivisen testin (ImPACT) avulla, joka mittaa kielellistä ja visuaalista muistia, prosessointinopeutta, reaktioaikaa ja reaktioiden kontrollia (impulsiivisuutta). Urheilijat täyttävät myös itsearviointilomakkeen, jolla arvioidaan mm. urheilijan keskittymistä. Lisäksi suoritetaan erilaisia tasapainotestejä (SCAT3), lukunopeustesti (King-Devick) sekä tarkkaavuustesti (D2-R). Menetelmillä pyritään selvittämään urheilijan pään vammoista aiheutuvia kognitiivisia ja motorisia muutoksia sekä helpottamaan vamman vaikeusasteen määrittelyä. ImPACT -testi on esimerkiksi Pohjois-Amerikassa pakollinen joissain moottoripyörälajeissa osallistumisoikeuden saamiseksi.
Aivotärähdysepäilyssä valmentajan, huoltajan tai muun läheisen henkilön rooli on ratkaiseva. Hänen tulee keskeyttää urheilijan toiminta, ohjata asianmukaiseen seurantaan ja huolehtia, että paluu harjoitteluun tapahtuu vaiheittain ja ohjeiden mukaisesti. Turvallisuuskulttuurin vahvistaminen ja avoin keskustelu aivoterveydestä ovat osa ammattimaista valmennusotetta, joka tukee urheilijan terveyttä, urapolkua ja pitkän aikavälin kehitystä.
Moottoriurheilussa harjoittelua tehdään myös paljon omatoimisesti ilman valmentajaa vanhempien ollessa mukana harjoituksissa ja kilpailuissa, joten vanhempien tietous asiasta on yhtä tärkeää kuin valmentajien. Samoin moottorikerhoissa toimivien henkilöiden ja toimitsijoiden tietous voi olla hyvinkin tärkeää, kun tilanne osuu kohdalle.
Aivotärähdys on päähän kohdistuneen suoran tai epäsuoran ulkoisen voiman aiheuttama aivojen toiminnan häiriö, joka on luonteeltaan enemmän toiminnallinen kuin rakenteellinen.
Urheilija, jolla epäillään aivotärähdystä, on välittömästi poistettava urheilusta. Häntä ei saa päästää takaisin urheiluun ennen päävamman vakavuuden huolellista arviointia. Mikä tahansa aivotärähdyksille tyypillisistä oireista voi viitata tuoreeseen aivotärähdykseen tai vakavampaan aivovammaan.
Yleisimpiä aivotärähdyksen oireita ovat
Edellä mainittujen lisäksi tapahtumaa seuraavina päivinä yleisiä oireita ovat
Päävamman sattuessa on ensin arvioitava tilanteen vakavuus. Hätätilanteessa on aloitettava välittömästi ensiaputoimet, joita ovat:
Urheilijan voi siirtää tarkemmin arvioitavaksi rauhallisempaan paikkaan, jos kyseessä ei ole hätätilanne. Vamman vakavuutta arvioitaessa käytetään apuna tunnistustyökaluja.
Urheilija tulee toimittaa lääkärin tai päävammoihin perehtyneen terveydenhuollon ammattilaisen tutkittavaksi aina, jos on syytä epäillä aivotärähdystä. Alkuvaiheessa loukkaantunutta urheilijaa ei saa jättää ilman valvontaa, vaan hänelle on järjestettävä saattaja asianmukaisiin tutkimuksiin.
Lääkärin tulee arvioida vamman jälkeen, onko henkilöllä aivotärähdys vai tarvitseeko tälle järjestää kuljetus sairaalaan pään tietokonekuvaukseen aivotärähdystä vakavampien aivovammojen poissulkemiseksi tai hoitamiseksi. Jos lääkäri toteaa, että kyse on todennäköisesti aivotärähdyksestä eikä aivojen tai niskan tietokonekuvausta tässä vaiheessa tarvita, tulee henkilölle järjestää seuranta niin, että tämä ei ole vammapäivänä ja sitä seuraavana yönä yksin.
Katso tämän sivun videoista Helsingin yliopiston Pää pelissä -kehittämishankkeen ja Terve urheilija -ohjelman yhteinen animaatio aivotärähdyksistä urheilussa. Video sopii erityisesti nuorille urheilijoille. Löydät sen myös YouTubesta Terve urheilija -kanavalta.
Päävamman saanutta urheilijaa ei saa jättää yksin vammaa seuraavien 24 tunnin aikana. Jatkotutkimuksia vaativia oireita voi ilmetä vielä useankin vuorokauden kuluttua. Sairaalahoitoa tarvitaan, jos loukkaantuneella ilmenee seuraavia oireita:
Aivotärähdysten tunnistustyökalu (CRT6) on tarkoitettu valmentajien, huoltajien ja vanhempien apuvälineeksi. Työkalun avulla on tarkoitus tunnistaa ja ohjata hoitoon sellaisen päävamman saaneet urheilijat, jotka tarvitsevat terveydenhuollon ammattilaisen tarkempaa arviota.
Tunnistustyökalu suomeksi, Recognition tool in English
Päävamman saaneen urheilijan arviointilomake (SCAT6) on helppokäyttöinen työkalu urheilijoiden terveydenhuollosta vastaavien henkilöiden käyttöön.
Työkalun avulla arvioidaan vamman saaneen urheilijan oireita ja toimintakykyä. Työkalu sisältää ohjeistuksen jatkohoidon tarpeesta sekä urheilun pariin palaamisesta.
SCAT6 (Sport Concussion Assessment Tool 6th version)
Työkalun aiempi versio SCAT5 (Sport Concussion Assessment Tool 5th version)
Aivotärähdyksestä toipuminen kestää yleensä aikuisilla 7–14 vuorokautta, nuoremmilla urheilijoilla pidempään. Loukkaantunutta urheilijaa ei tule päästää urheilemaan enää loukkaantumispäivänä.
Tulostettava potilasohje aivotärähdyksen saaneen hoitoon ja seurantaan (pdf)
Lisäohjeita aivotärähdyksen saaneen urheilijan kanssa toimimiseen (mm. valmentajille, vanhemmille ja kouluun) löydät Pää pelissä -materiaaleista.
Lisätietoa ja toimintaohjeita aivotärähdyksiin liittyen on saatavilla myös SCAT5-lomakkeen lopussa.
Päävamman jälkeen urheilu on syytä aloittaa asteittain. Paluu urheiluun -protokolla voidaan kuvata kuusitasoisena portaikkona (Taulukko 1). Kullakin tasolla kuntoutumisvaihe kestää vähintään 24 tuntia. Seuraavalle tasolle voi siirtyä vasta, kun edellisen tason rasitus on onnistunut ilman normaalista poikkeavia oireita.
Jos potilaalla on normaalista poikkeavia oireita kyseisen tason rasituksessa tai sen jälkeen, hänen tulee levätä, kunnes oireet poistuvat. Tämän jälkeen kuntoutusta voi jatkaa oireita provosoinutta tasoa edeltäneeltä tasolta.
Seuraava kilpailusuoritus tai on mahdollinen aikaisintaan viikon kuluttua vammasta. Kiirehtiminen kuntoutusvaihteesta toiselle hidastaa toipumista ja lisää uusintavamman riskiä.
| PORRAS | RASITUSTASO | AKTIVITEETTI TOIPUMISVAIHEESSA | HUOM! | VAIHEEN TAVOITTEET |
| 0 | Ei rasitusta | Täysi fyysinen ja psyykkinen lepo | Ei autolla ajoa, ei konsolipelien pelaamista; koulunkäynnin keventäminen | Toipuminen |
| 1 | Kevyt aerobinen harjoittelu | Reipas kävely tai kuntopyöräily < 70 % maksimisykkeestä | Ei voimaharjoittelua, tärähdyksiä, nopeita käännöksiä tai liian pitkiä harjoituksia. | Sykkeen nostaminen |
| 2 | Lajinomainen harjoittelu | Juoksu- /luisteluharjoitteita palloilulajeissa | Ei harjoittelua, jossa päähän voi kohdistua iskuja | Liikkeen lisääminen |
| 3 | Kontaktiton harjoittelu | Monimutkaisempiin harjoituksiin eteneminen, esim. syöttelyharjoittelu palloilulajeissa; asteittain koveneva voimaharjoittelu | Ei harjoittelua, jossa päähän tai vartaloon voi kohdistua iskuja | Harjoittelu, koordinaatio ja kognitiivinen kuormitus |
| 4 | Täysipainoinen harjoittelu | Normaaleihin harjoituksiin osallistuminen | Lääkärin luvalla | Itseluottamuksen palauttaminen ja toiminnallisten taitojen arviointi valmentajien toimesta |
| 5 | Paluu kilpailuun | Normaali kilpailuihin valmistautuminen |
Jos oireet pahenevat ajan kuluessa tai eivät normalisoidu 10 vuorokauden sisällä, tulee hakeutua urheilussa tapahtuviin päävammohin ja niiden jälkitiloihin perehtyneen lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arvioon.
Yleisimpiä pitkittyneisiin aivotärähdyksen jälkitiloihin liittyviä tekijöitä -kuvio (pdf)
Hyvä lajitaito
Keskittyminen
Asianmukaiset suojavarusteet
Reilu peli ja vastustajan kunnioitus
Koulutukset on tarkoitettu kaikille urheilijoille, valmentajille, huoltajille ja urheilun parissa toimiville. Koulutuksen voi suorittaa joustavasti oman aikataulun mukaan ja koulutuksen suorittajalle toimitetaan stipendi todistukseksi hyväksytystä koulutuksesta.
Käy päivittämässä oma tietosi antidoping-asioissa!
SUEKin Puhtaasti paras ja Reilusti paras -verkkokoulutukset
Tästä alta löytyy materiaaleja moottoriurheilijan poluista.
Suomen Moottoriliitto järjestää valmentajakoulutusta suomalaisen valmentajakoulutus- ja valmennusosaamisen mallin mukaisesti.
Valmentajakoulutusten sisällöt ohjaavat aloittelevan ohjaajan ja valmentajan lajivalmennuksen pariin, tarjoavat ohjeistuksen ja valmiudet harjoitusten ohjaamiseen ja siitä vähitellen edeten jopa huipputason urheilijoiden valmentamiseen.
Valitse itsellesi sopiva moottoriurheiluvalmentajan koulutuspolku ensimmäisestä tasosta valmentajan ammattitutkintoon.
